TBE-riskialueet Suomessa: missä TBE-rokote olisi tärkeintä ottaa?

Puutiaisaivokuume eli TBE ei esiinny tasaisesti kaikkialla Suomessa. Tartuntoja todetaan vuosittain eniten tietyillä rannikko- ja saaristoalueilla, mutta kokonaiskuva on muuttunut viime vuosina nopeasti. TBE on kasvava ilmiö, ja riskialueet ovat laajentuneet uusille alueille sitä mukaa kun punkit leviävät.

Tässä artikkelissa käydään läpi, missä TBE:tä esiintyy Suomessa, miten tilanne on kehittynyt, ja kenelle rokote on erityisen tärkeä.

 

Missä TBE:tä esiintyy Suomessa?

Suomessa TBE-tapaukset keskittyvät erityisesti rannikko- ja saaristoalueille. Näillä alueilla punkkien esiintyvyys on suurinta ja myös tartuntariski korkein.

Tyypillisiä riskialueita ovat:

• Ahvenanmaa, joka on Suomen selvästi korkein riskialue
• Varsinais-Suomen saaristo
• Uudenmaan rannikkoalueet
• Kaakkois-Suomi
• Tietyt paikalliset riskikeskittymät sisämaassa

Vaikka sisämaassa riski on monin paikoin matalampi, yksittäisiä tartuntoja esiintyy yhä useammilla alueilla. Tämä kertoo siitä, että TBE ei ole enää vain “tiettyjen saarten tauti”.

 

Riskialueet laajenevat jatkuvasti

Viime vuosina yksi merkittävimmistä muutoksista on ollut riskialueiden laajeneminen. Uusia alueita on lisätty rokotussuosituksiin lähes vuosittain.

Tähän vaikuttavat erityisesti:

• leudommat talvet
• pidempi punkkikausi
• eläinten liikkuminen, joka levittää punkkeja uusille alueille

Käytännössä tämä tarkoittaa, että alueet, joita ei aiemmin pidetty riskialueina, voivat nykyään kuulua niiden piiriin. Siksi omaa riskiä ei kannata arvioida pelkästään vanhan tiedon perusteella.

 

Kehitys näkyy koko Pohjois-Euroopassa

Suomen tilanne ei ole poikkeus. Sama kehitys näkyy laajemmin Pohjois-Euroopassa. Esimerkiksi Ruotsi on hyvä vertailukohta. Siellä TBE-tapausten määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina, ja tautia esiintyy nykyään laajasti eri puolilla maata, ei enää vain yksittäisillä riskialueilla. Tämä antaa viitteitä siitä, mihin suuntaan kehitys voi myös Suomessa edetä. TBE ei pysy paikallaan, vaan leviää vähitellen uusille alueille.

 

Kenelle TBE-rokote on tärkein?

TBE-rokotetta suositellaan erityisesti henkilöille, jotka:

• asuvat riskialueilla
• viettävät paljon aikaa luonnossa, kuten mökkeilevät tai retkeilevät
• työskentelevät ulkona (esim. rakennus- tai metsäalalla)
• matkustavat alueille, joilla TBE:tä esiintyy

Riski ei kuitenkaan rajoitu vain vakituisiin asukkaisiin. Jo lyhytaikainen oleskelu riskialueella, esimerkiksi kesämökillä, voi altistaa tartunnalle.

TBE-rokotteen rokotusaikataulu

TBE-rokotteen perussarja koostuu kolmesta annoksesta. Tavanomaisella aikataululla toinen annos annetaan 2–4 viikkoa ensimmäisestä, ja kolmas annos 5–12 kuukauden kuluttua toisesta. Ensimmäinen tehoste annetaan aina kolmen vuoden jälkeen perussarjasta.

Suoja alkaa kehittyä jo kahden ensimmäisen annoksen jälkeen. Noin kahden viikon kuluttua toisesta rokotuksesta saavutetaan hyvä perussuoja, joka kattaa suurimman osan riskistä. Kolmas annos täydentää suojan ja varmistaa pitkäkestoisen immuniteetin.

Vaikka punkkikausi olisi jo alkanut, rokotussarjan aloittaminen kannattaa silti. Osittainen suoja on aina parempi kuin ei suojaa lainkaan, ja rokotukset voi hyvin aloittaa kesken kauden.

Tehosteannokset (5 rokote ja eteenpäin) annetaan iän mukaan seuraavasti:

• Alle 50-vuotiailla seuraava tehoste tarvitaan 10 vuoden kuluttua
• 50–60-vuotiailla tehoste annetaan 5 vuoden välein
• Yli 60-vuotiailla tehosteväli on 3 vuotta

 

Näin suojaudut punkeilta

TBE-rokote suojaa puutiaisaivokuumeelta, mutta ei borrelioosilta eli Lymen taudilta, jota myös punkit levittävät. Siksi rokotuksen lisäksi on tärkeää huolehtia muista suojautumiskeinoista.

Luonnossa liikkuessa kannattaa pukeutua suojaavasti. Pitkät housut ja pitkähihaiset vaatteet vähentävät ihon paljasta pintaa, ja housunlahkeet on hyvä laittaa sukkien sisään. Myös saappaat tuovat lisäsuojaa, erityisesti kosteassa maastossa liikuttaessa. Paljaalle iholle voi levittää hyönteiskarkotetta, joka auttaa pitämään punkit loitolla.

Punkit viihtyvät erityisesti kosteissa ja rehevissä ympäristöissä, kuten lehdoissa, ojien varsilla ja rantapusikoissa. Näillä alueilla liikkuessa kannattaa olla erityisen tarkkana.

Luonnosta palatessa on hyvä tehdä huolellinen punkkitarkastus. Iho kannattaa käydä läpi systemaattisesti, ja esimerkiksi pieni pyyhe voi auttaa poistamaan aivan pienet, vielä kiinnittymättömät punkit. Jos punkki on ehtinyt tarttua ihoon, se tulee poistaa mahdollisimman pian oikeaoppisesti esimerkiksi punkkipihdeillä tai muulla siihen tarkoitetulla välineellä.