Keltakuumerokote

Keltakuume on vakava, akuutti virustauti, joka voi johtaa kuolemaan. Se leviää hyttysten välityksellä. Viruksen pääisäntä on apina. Tautia levittää enimmäkseen päiväsaikaan pistävät hyttyset, joiden välittämänä virus siirtyy apinasta ihmiseen tai taudin kaupunkimuodossa hyttysen välittämänä ihmisestä toiseen.

Keltakuumetartunnan tärkeä ehkäisymuoto on hyttysiltä suojautuminen vaatteilla ja hyttyskarkotteilla erityisesti heillä, joille keltakuumerokotusta ei voida jostain syystä antaa. WHO:n mukaan vuodesta 2023 lähtien 34 maata Afrikassa ja 13 maata Väli- ja Etelä Amerikassa keltakuumetta esiintyy endeemisenä tai maissa on alueita, joissa keltakuumetta esiintyy endeemisenä, eli paikallisesti jatkuvasti esiintyvänä. Epidemian aikana riski sairastua keltakuumeeseen kasvaa oleellisesti. Lisätietoa keltakuumeen esiintyvyydestä ja maakohtaisista rokotusvaatimuksista löytyy WHO:n sivuilta.

Rokotteena Stamaril

Keltakuumetta vastaan voi suojautua rokottautumalla. Keltakuumerokote sisältää elävää, heikennettyä taudinaiheuttajaa. Rokote voidaan antaa ihon alle tai lihakseen. (s.c tai i.m.). Annos on sama sekä lapsille että aikuisille. Rokote on ollut hyvin siedetty. Tämänhetkisen tiedon mukaan rokotteen suoja kestää eliniän. Lieviä rokotushaittoja, kuten lihaskipua, päänsärkyä ja kuumetta saa n. 2-5% rokotetuista. Oireet alkavat n. 2 vuorokautta rokotuksen ottamisesta ja kestävät noin viikon.

Keltakuumeen oireet

Tartunnan saaneen ensimmäisiin oireisiin kuuluu päänsärkyä, lihaskipua, pahoinvointia ja kuumetta.
Iso osa tartunnan saaneista toipuu muutamassa päivässä taudista, kuitenkin arviolta 15 prosentille kehittyy vakavampi vaihe, johon kuuluu ihon sekä silmien muuttumista kellertäväksi, munuaisten ja maksan vajaatoimintaa, sydämen toimintahäiriöitä sekä verenvuotoa. Tauti voi johtaa jopa kuolemaan.

Kenen tulisi ottaa keltakuumerokote?

Keltakuumerokotusta suositellaan yli 9 kuukauden ikäisille, jotka matkailevat keltakuumealueella Afrikassa, Etelä- ja Väli-Amerikassa, etenkin maaseudulla, viidakossa tai savannilla. Keltakuumerokote ei kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan, vaan siitä tulee huolehtia itse.

Joissain maissa vaaditaan keltakuumerokotustodistus, mikäli matkailija saapuu maasta, jossa katsotaan esiintyvän keltakuumetta tai jos tällaiseen maahan on tehty yli 12 tunnin välilasku. Lisäksi jotkin maat lähinnä Länsi-Afrikassa vaativat todistusta kaikilta matkailijoilta. RokoteNytiltä saat niin keltakuumerokotteen sekä keltakuumerokotustodistuksen eli keltaisen kansaivälisen rokotuskortin.

Keltakuumen riskialueet kartalla (Sanofi)

Keltakuumerokote ja raskaus

Raskaana olevan tulisi välttää matkustusta keltakuumeen riskialueille, jos hän ei ole saanut rokotusta ennen raskautta. Raskaana olevien ja imettävien rokottamista voidaan harkita, jos matkustusta keltakuumealueelle ei pystytä välttämään. WHO on suositellut raskaana olevan rokottamista mieluiten kuudennen raskauskuukauden jälkeen. Lääketieteellisten riskiryhmien (immuunivälitteiset tulehdussairaudet) kohdalla lääkärin on arvioitava rokotteen hyödyt suhteutettuna mahdollisiin haittoihin.

Lähtökohtaisesti Stamaril-rokotteen ottaminen on vasta-aiheista immuunivajavaiselle henkilölle. Jos immuunivajavuus on väliaikaista, rokotteen ottamista täytyy siirtää, kunnes immuunitoiminta on palautunut. Kortikosteroideja suurella annoksella vähintään 14 vuorokautta saaneilla rokotusta suositellaan siirrettäväksi vähintään kuukaudella hoidon päättymisen jälkeen. Jos keltakuumerokotusta ei voida jostakin syystä antaa, tulisi lääkärin tehdä englanninkielinen selvitys kansainväliseen rokotustodistukseen. Tämä ei kuitenkaan välttämättä takaa maahan pääsyä, joissa vaaditaan keltakuumerokotustodistus.

Taudin ehkäisy ja esiintyminen Suomessa

Keltakuumetta ei esiinny Suomessa. Tehoavaa hoitokeinoa tautiin ei ole. Lääkityksellä pystytään vain lieventämään taudin oireita. Tehokkain ehkäisykeino on rokottautuminen tautia vastaan ja suojautuminen hyttysiltä. Pääsääntöisesti keltakuumerokotusta suositellaan matkustajille, jotka matkustavat keltakuumeen esiintymisalueille, erityisesti jos matka on suunnattu kaupunkien ulkopuolelle eli savanni- tai viidakkoalueille. Rokotusta suositellaan harkittavaksi myös silloin, jos matkailija viettää yli viikon ajan riskialueen maaseudulla, eikä hänellä ole kohonnutta riskiä saada vakavaa rokotushaittaa (immuunipuutos tai korkea ikä). Rokotteeseen liittyy harvinainen, mutta vakava haittavaikutuksien riski erityisesti yli 60-vuotiailla. Rokotus voidaan antaa yli 9 kuukautta täyttäneille, mutta erityissyistä, esimerkiksi jos tartuntariski on arvioitu huomattavan suureksi, rokotus voidaan antaa jo 6 kuukauden iästä alkaen. Alle 6 kuukauden ikäisille rokotetta ei suositella.

Keltakuumerokotustodistus

Taudin esiintymisalueilla matkaavilta ja maahan tulevalta voidaan vaatia todistus keltakuumerokotuksen ottamisesta, eli ‘’keltainen rokotekortti’’. Riskiksi katsotaan jo, jos matkustaja on viettänyt yli 12 tuntia endeemisen alueen lentokentällä koneen vaihdon ajan. Rokote antaa elinikäisen suojan, tehostetta ei siis tarvita. Maiden välisessä liikenteessä tehosteannoksia ei kansainvälisten terveyssäännösten mukaan voi vaatia. Rokotustodistus tulee voimaan 10 vuorokautta rokotuksen ottamisesta ja on tällä hetkellä voimassa loppu elämän. Nykyinen ohjeistus tuli voimaan v.2016. Ohjeistuksesta huolimatta on myös maita, jotka WHO:n ohjeistusta vastaan vaativat tehosteannosta 10 vuoden välein otettavaksi.

Lähteet: (WHO, Sanofi,  Keltakuume – Terveyskirjasto, HUS, Rokote.fi)

Usein kysytyt kysymykset

Ajankohtaiset uutiset